En ole käyttänyt sukkahousuja koko talvena, en edes hameiden kanssa. En ole käyttänyt kyllä hameitakaan, ettei senpuoleen. Syksyllä, kun välillä vielä skarppasin, laitoin sukkikset tai leggarit jalkaan ja hamosen päälle ja sain karmean ahdistuksen joka kerta. Talvella olen käyttänyt samoja vanhoja vaatteita ja laiminlyönyt itseäni mitä törkeimmin. Tänä aamuna päätin skarpata ja laittaa minihamosen ja sukkahousut. Siitä ei tullut mitään. Räjähdin nauramaan heti, kun kävelin. Sukkahousuissa tulee sellainen joustoaskel, että näyttää, kuin kävelisi kuminauhat jalkapohjien alla. Nyt on kyllä ryhdyttävä tositoimiin.Siirrynhän ensi viikolla sentään Helsinkiin töihin. Mitä siitä sitten tulee, jos heilun työpaikalla Vantaa-kuteissa ja muutenkin vantaalaisessa olemuksessa?
Nykyään käyn töissä ihan tyynesti ja vapautuneesti laikukkaalla naamalla ja tukka hapsottaen.

Vähän yli 10kk siis Vantaalla töitä ja myönnän, että alkaa olla hiukan turhautumisen maku suussa. Illat on tylsiä ja asiakkaat ihan mahdottomia. Eilen oli taas joku pedagogiikan riemuvoitto paikalla viisivuotiaan tyttärensä kanssa. Tyttö nappasi ison lahjakassin ja alkoi heitellä sinne tavaroita ja kirkumaan: "Mä otan nää jos mä haluun! Sä et koskaan osta mulle mitään! Mä otan nää!" Välillä tyttö hyökkäsi äitinsä kimppuun ja hakkasi nyrkeillä. Sitten lensivät satu-cd:t seinille ja minä tarrasin niskasta(toppapuvusta vain, heh heh) kiinni ja käskin keräämään. Pikku paholainen tuijotti minua halveksivasti ja jatkoi riehumistaan. Äiti tutki kirjoja ja sanoi välillä: "Älä kulta viitsi". Yritin paimentaa kakaraa ja sanoin todella tiukasti kahden sentin päässä kakaran naamasta sähisten: " kaupan tavaroita EI heitellä lattialle. Jos ne menee rikki, äitisi maksaa." Tyttö ei ilmeisesti ollut ensimmäistä kertaa tilanteessa, vaan sanoi nokkavasti: "No sit mä saan nää tavarat itselleni." Sanoin naiselle, että voisiko mitenkään estää lasta heittelemästä tavaroita, mutta äiti ei edes kuunnellut. Kirkumisen ja tappelun säestämänä he lähtivät ja ovella äiti otti kassin tytön kädestä ja heitti sen keskelle lattiaa. Samaan aikaan soitin vartijoita kahden varastelevan ja sotkevan niden perään. Illalla ajattelin, että en enää kestä kauaa tuolla. Viikko vielä.

Anteeksi nyt kauheasti, jos päivitän vain kertoakseni hirviöistä työpaikallani, ei mulla tässä oikein muuta. Illalla Funkelin ja A:n kanssa Semifinaliin paria bändiä väijymään. A:lla on todettu ahdistusoire ja paniikkihäiriö. Äärettömän kiva. Lisää lääkkeitä, nyt kokeilussa Efexor. Toissayönä sen kaikki lihakset kramppailivat ja nykivät ja se kuuli jotain ääniä. Vihaan lääkkeitä. Jos saisin sen nyt mukaan uimaan ja joogaan(muutenkin kuin polskimaan ja riehumaan viikonloppuisin muiden kakaroiden sekaan), niin ahdistusoireet varmasti ainakin lievenisivät. Olen nimittäin tehnyt käänteentekevän havainnon: niinä päivinä, kun harrastan liikuntaa, olen paljon paremmalla mielellä, enkä heräile koko yötä levottomana ja ahdistuneena.
En ehdikään kirjoittaa enempää, heippa.
-minh-