Kas näin sitä on taas perinteiseen tyyliin sluibattu kaikista velvollisuuksista ja jätetty juhlat(tai no, ehkäpä kahvit olisi parempi termi huomiselle) ja niiden järjestäminen huomiselle. Ihmiset tulevat klo 14 ja silloin pitäisi olla kahvia(en omista kahvinkeitintä, vain espressopannun ja sellainen plunger-tyyppisen kannun ja tietysti pikakahvia), täytekakkua(olen tutkinut reseptejä mm. Hellapoliisista, mutta muuten en ole evääni liikauttanut kakun valmistamisen suuntaan), pastasalaattia(hoituu vartissa), vuohenjuustosalaattia(sama juttu) ja tonnikalapiirakkaa(en jaksa!), kämppä siivottuna ja keittiön ikkuna pestynä, sekä mielellään itse seurustelukunnossa.
Olen tänään saanut aikaiseksi tiskaamisen ja keittiön pintojen kohtuuperusteellisen jynssäyksen(hella pitää vielä hangata kunnolla), vessan pesun, naulakon tyhjennyksen(roskiin meni viisi takkia ja loput Lapsen vaatekomeroon valtavaksi vuoreksi), reseptien hakemisen ja ostoslistan laatimisen, sekä vähän ylimalkaista keittiön siistimistä. Lisäksi olen juonut kahvia ystäväni K:n kanssa ulkona, karjunut A:lle puhelimeen, lyönyt luuria korvaan, nalkuttanut Lapselle, juonut vähän olutta ja lueskellut.
Jätän aina kaiken ihan viime tinkaan. Miten voin olla näin laiska ja aikaansaamaton paska? Ei kulje suvussa nimittäin, kaikki muut ovat tehokkaita ja aktiivisia ihmisiä, vain minusta on tullut ihan karmea velttoilija.

A. tuli ja laittoi eteiseen uuden lampun(pakko oli karjua, että se tuli tehtyä), sekä raahasi vanhan tietokonepöytänsä roskikseen, jolloin sain sen valtavan keittiön teräskaapin seinää vasten. A. lähti kotiinsa viemään cd-telinettään ja hakemaan pölynimuriaan. Hoidan kaiken sitten aamulla. Tänään en enää jaksa.

Näin omituista unta viime yönä. Olin mies ja unessakin yllättynyt ja ilahtunut siitä. Kuljeskelin jossain todella kauniissa asunnossa pyjamahousuissani, aurinko paistoi ikkunasta sisään ja asunto oli kuin sisustuslehdestä, valkoisia pehmeitä sohvia, sohvapöydällä valtava kimppu tuoreita tulppaaneja, keittiössä kaikki koneet ja laitteet ja teräksenvärinen iso jääkaappi. Katsoin itseäni, olin ensin vähän hämmentynyt siitä, että näin rintakehäni, joka oli melko lihaksikas, ja vatsani ja pyjamanetumuksen, jossa selvästi roikkui miehen vehkeet sisällä. Tarkastelin ensin karvoja, jotka kasvoivat housunkauluksesta napaan asti ja sitten tunnustelin vehkeitäni. Kyllä, siellä olivat kaikki ihan tallessa ja se tuntui tosi mukavalta. Tiesin unessa, että olin tosi komea ja hyväkuntoinen mies, ihan itseni ikäinen ja minun menneisyydelläni varustettu("varustettu", tsih tsih!), mutta yhtäkkiä muuttunut mieheksi. Olin tosi iloinen tästä muutoksesta ja vähän sääliä tuntien ajattelin naisia, jotka ovat käyneet sukupuolenvaihdosleikkauksessa; mietin, että he eivät koskaan ole niin onnistuneita miehiä kuin minä, ulkoisesti siis. Tajusin, että olen hyvin stereotyyppisen amerikkalaisen elokuvan miehen näköinen, treenattu ja ruskettunut, tukkani oli lyhyt ja paksu, en tiedä minkä värinen ja minulla oli vähän parransänkeä, jonka hierominen tuntui tosi hyvältä.
Katsoin ikunasta ulos, oli aikainen aamu ja yöllä oli satanut. Olin ehkä toisessa tai kolmannessa kerroksessa, ilmeisesti jonkinlaisessa townhousessa jossain päin New Yorkia ja ajattelin: "Cool! Tämä tuntuu niin mahtavalta, ei mitään identiteettikriisejä tai sekoilua, olen vain ihan yksinkertaisesti mies! Täytyy vissiin herättää vaimo ja lapset ja kertoa heillekin, voimme sitten yhdessä ihastella minua". Kävelin asunnon läpi, ohi lastenhuoneen, jossa tiesin lasteni nukkuvan(en tiedä sukupuolia, ikiä, lukumäärää tms, mutta lastenhuoneessa oli ainakin kaksi alle 10-vuotiasta lasta) ja makuuhuoneeseen, jossa vaimoni nukkui. Hän makasi mahallaan sängyssä, kädet koukussa tyynyn alla ja päällään valkoinen naruolkaiminen yöpaita.  Hänella oli vaaleanruskeat hiukset ja isot rinnat, sen verran tiedän hänen ulkonäöstään. Pysähdyin ovella ja aloin empiä. Kaikki vaikutti liian hyvältä, tuntui kuin olisin jonkun amerikkalaisen elokuvan, trillerin, alkukohtauksessa, kun kaikki on vielä hyvin. Tiedättehän: nuorekas ja hyväkuntoinen perheenisä herää ja kävelee asunnossaan viikonloppuaamuna, hän ihastelee nukkuvaa perhettään ja aikoo herättää heidät kohta aamiaiselle. Rahaa on, kaikki ovat kauniita ja terveitä, avioliitto kukoistaa ja asunto on juuri sellainen kuin varakkaalla newyorkilaisperheellä kuuluu olla. Mietin itsekseni makuuhuoneen ovella. Ajattelin melko varmana, että voisin mennä herättämään vaimoni ja lapseni ja kaikki oli hyvin, mutta epäröin kuitenkin. Mitä jos en ollutkaan sellainen kuin tunsin olevani. Kourin muniani hetken ja katselin taas kroppaani, en uskaltanut mennä peilin eteen kuitenkaan. Ymmärsin, että kyseessä on uni ja jos herättäisin sängyssä nukkuvan naisen, hän joko alkaisi kirkua tai sitten katsoisi minua halveksivasti ja käskisi painua vittuun. Uni taisi loppua siihen.

Heräsin etsiskellen miehisiä vehkeitäni pyjamahousuistani, jotka olivat sattumoisin jääneet päälle. Ei siellä mittään ollut, niisk.

En tiedä mistä uni tuli, mietin elokuvia joita olen katsonut viime aikoina. En muista kuin Sinkkuelämää-leffan, jonka katsoin koneelta. Vittu että olikin muuten huono! Olen välillä seurannut sarjaa ja joskus ollut jopa lievästi koukahtanut siihen, mutta yleisesti ottaen pidän koko juttua ihan paskana. Elokuva on surkeasti näytelty ja kirjoitettu tekele, jossa kaikki Sinkkuelämää-naiset ovat miljonäärejä. Assareita palkataan, miljoonakämppiä ostetaan, järjestetään hillittömiä megahäitä ja matkustellaan, kaikki tämä pukeutuneina joka kohtauksessa erilaisiin design-luomuksiin. Missä ovat ajat, kun Carrie oli pulassa ja Charlotte myi timanttisormuksen lainatakseen Carrielle rahaa? Hä? Elokuvalla ei myöskään ole sinkkuelämän kanssa mitään tekemistä. Kukaan ei sinkkuile, kaikki ovat enemmän tai vähemmän vakiintuneita, yli neljäkymppisiä rikkaita newyorkilaisia, täysin elämästä vieraantunutta paskaa. Ainoa kohtaus, jossa edes vähän hymähdin, oli se kun Charlotte paskoi housuun. Hyvät ilmeet. Entäs sitten lopussa, kun Samantha tulee länsirannikolta erottuaan tai tehdessään eroa mallipoikaystävästään(tai mikä lie näyttelijä se oli...)?! Hän on syönyt "suruunsa", koska ei ole voinut panna naapurin rattopoikaa, koska oli siis suhteessa sen toisen rattopojan kanssa. Samantha tulee asuntoon, joihinkin bileisiin pukeutuneena tiukkoihin housuihin ja napapaitaan ja-GOD FORBID-hänellä on vatsamakkara!!!! Viisikymppisellä naisella on vyötäröllä pienenpieni kaistale löysää nahkaa ja kaikki tuijottavat ja pyörittelevät silmiään, kunnes kiintiöhomo kiljaisee kauhusta, että OMG mikä tuo maha oikein on. Myöhemmin kaikki neljä naista istuvat drinkeillä ja juttelevat ja Samatha sanoo jotain, että "kyllä minä tiedän, että olen läski, mutta kun blaablaa" ja Carrie vastaa: "Kultaseni, olet upea minkä kokoisena tahansa, mutta oletko oikeasti onnellinen tuollaisena?" Ei saatana, siis kelatkaa! Siis vittu!
Siis vittu, oikeesti, nyt voisin lopettaa, lihaperunasoselaatikko on uunissa. Olen tehnyt sen itse alusta asti, enkä ollut yhtään tyytyväinen sen ulkonäköön, kun laitoin uuniin. Täytyy vissiin käydä tsekkaamassa.
Ihan hyvältä näyttää. Sen nimi on shepherd´s pie, koska se näyttää nyt noin herkulliselta ja on itsetehtyä.

Edit. Yritin laittaa tähän youtubesta yhden PJ Harveyn videon, mutta olen unohtanut miten se tapahtuu. Katsokaa linkistä tämä. Aivan upea versio, niin kaunis. Ei voi mitään, Polly Jean on ehdottomasti tämän hetken paras muusikko.
-minh-