Kirjoitin sunnuntaina pitkän postauksen valokuvineen ja menin tallentamaan sen jotenkin päin wittua, koska nyt siitä ei ole mitään jäljellä, kun sen olisin julkaissut. Esmeralda pykii ja hidastelee muutenkin ja minua ärsyttää. Tulin juuri töistä kotiin, avasin Kelan kirjeen ja sain lukea, että asumistukihakemukseni on hylätty, koska tuloni ovat sen kirjeen mukaan melkein kaksi tonnia kuussa. Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa? Normaalina kuukautena minulle jää vuokran ja peruslaskujen jälkeen 200euroa kukaudeksi rahaa elämiseen ja jos sattuu vielä sähkölaskut, nettilaskut sun muut samalle kuulle, niin jään miinukselle. Miksi tämä on aina tämmöistä?
Onneksi en lannistunut ihan täysin, koska olen viimeinkin saanut toimitettua pari asuntohakemusta ja uskon ja toivon, että päästään muuttamaan jo tänä syksynä. Ihan mihin vaan, kunhan siellä on parveke, se ei ole ensimmäisessä kerroksessa ja vuokra on max 650 euroa. Mahdumme mainiosti vaikka neljäänkymmeneen neliöön, minä en enää välitä.

En oikein muista, mitä sunnuntaina kirjoitin, mutta eisevväliä, koska nyt kirjoitan syksystä. Minulle syksy tarkoittaa aina Uutta Elämää. Elän siis edelleen, 36-vuotiaana, koululaisrytmissä ja minusta niin on hyvä. Tammikuussa Uuden Elämän aloittaminen on tylsää, koska sitä on niin horroksessa ja väsynyt ja koomassa joulun jälkeen. Kesän jälkeen energiat on niin kohdallaan kuin ne tällaisessa vammaruhossa voivat ikinä olla ja on helpointa aloittaa aktiviteetit sun muut kun on vielä kaunista/edes valoisaa.

                                        Terve mieli terveessä ruumiissa

Uuteen Elämään kuuluu tietysti vanhojen harrastusten elvyttäminen ja uusien aloittaminen. Minulla se tarkoittaa tää syksynä taas kerran joogan aloittamista. Olen aloittanut joogan tänä vuonna jo kaksi kertaa ja joutunut kaksi kertaa jättämään sen kesken. Nytkin hiukan hirvittää, että millä maksan sen, kun ei sitä asumistukeakaan herunut, mutta toisaalta olen hyvin pättäväisessä mielentilassa ja valmis tinkimään jostain muusta(öööh...kaljasta?) saadakseni hiukan ryhtiä ja hyvinvointia ruumiiseeni ja mieleeni.
Kun harrastuksen aloittaa tai elvyttää, alku on aina hienoa,  salille juoksee suorastaan tukka putkella ja suunnittelee joogaavansa seitsemänä päivänä viikossa ja niin edelleen ja parin viikon päästä huomaa luistaneensa harjoituksista jollain ihmeellisellä tekosyyllä, kuten likaisilla jumppakamoilla. Tämän takia jumppakamojen tulee roikkua aina puhtaina kassissa ulko-oven kahvassa. Töiden jälkeen on puolitoista tuntia aikaa harjoitusten alkuun ja jos ei ole skarppina, saattaa löytää itsensä kapakan nurkkapöydästä parin promillen keimoissa tarjoilemassa elämänviisauksia kanssajuopoilleen. Töiden jälkeen täytyy siis tietää, miten viettää aikansa ennen joogaa. Ainahan sitä voi mennä kahvilaan juomaan smoothien ja lukemaan lehtiä, mutta on valittava kahvila, johon ei singahtele mitään dokukavereita tarjoamaan tuoppeja. Kirjasto ja levykauppa ovat ehkä parhaita paikkoja ylimääräisen ajan viettoon. Vaatekaupoja en suosittele, niissä saattaa tulla sen verran kova hiki ja ahdistus, että on pakko mennä juomaan se tuoppi kun pääsee ulos. Pahimmassa tapauksessa sitä ostaa kaupat tyhjiksi, palkitsee itsensä oluella ja huomaa, että loppukuussa ei ole varaa enää joogata vaateostosten takia.

Kun aloittaa joogan, on ensimmäisen viikon niin kipeä, ettei usko pystyvänsä koskaan enää nostamaan käsivarsia vyötärön korkeudelle ja harjoituksista tulee helposti luistettua sillä perusteella. Se on väärä tapa. Kivusta pitää nauttia, ottaa kaikki irti ja harjoitella entistä kovemmin. Kun lihakset ovat särkevää muusia, kannattaa ajatella, että sentään omistaa lihakset ja jos on vaikeuksia motivoitua, täytyy ajatella itsensä ihan uudessa valossa. Se on helppoa, kun ei katso peiliin ja irvistele toukkamaiselle keskivartalolleen, vaan keskittyy lihaskipuihin; kohta tuntee itsensä jamaikalaiseksi pikajuoksijaksi, lihakset ovat turvoksissa ja tuntee sellaisiakin muskeleita, joita ei tiennyt omistavansa. Kannattaa pitää tätä harhakuvaa yllä, se auttaa harjoituksiin menemisessä.

Henkiselle ja älylliselle puolelle olisin halunnut ottaa jonkun kielikurssin, mutta millä rahalla jne. Päätin siis heti matkalta tultuani aloittaa Aamusivujen kirjoittamisen. Aamusivut perustuvat Julia Cameronin oppeihin ja kirjoihin Kultasuoni, Tie luovuuteen ja Tyhjän paperin nautinto. Aamusivut toimivat meditaationa, lukkojen avaajana, inspiraationa ja keinona jäsennellä omaa elämäänsä. Minä olen aina kannattanut sitä ja joskus onnistunut kirjoittamaan aamusivuja jopa puoli vuotta putkeen. Kun heräät(puoli tuntia aikaisemmin kuin muuten pitäisi herätä), kirjoita heti ensi töiksesi kolme A4-sivua käsin ja nimenomaan käsin. Kirjoita mitä tahansa, Aamusivuissa ei ole sääntöjä, muuta kuin että niitä pitää kirjoittaa joka aamu, ehdottomasti käsin ja ehdottomasti kolme sivua. Eikä niitä saa koskaan näyttää kenellekään. Aamusivut auttavat suoriutumaan vittumaisista tehtävistä, jotka jäävät helposti roikkumaan, ne auttavat tekemään isoja ja pieniä päätöksiä ja jäsentämään omaa elämää. Aamusivujen myötä unet selkiytyvät ja pysyvät paremmin mielessä, niitä on helpompi tulkita ja muutenkin oma mieli avautuu uudella tavalla. Kun on kirjoittanut kolme sivua seitsemän aikaan aamulla, on väkisinkin hereillä. Minä keitän aina kahvit kirjoittamista varten. Aluksi ranne kipeytyi ja kramppasi, niin vähän tulee nykyän kirjoitettua käsin mitään. Houkuttelen itseni Aamusivuihin ostamalla hienon, vahakantisen A4-kokoisen vihon, johon tuntuu hyvältä kirjoittaa. Montakohan keskeneräistä ja täyttä vihkoa minulla on kaapeissa ja kellareissa lojumassa...valehtelematta kymmeniä.

                                                               Syysruokaa


Kesällä on ihanaa syödä salaatteja, tuoretta kalaa ja uusia perunoita. Monet kai tunkevat makkaraa ja grilliruokaa naamaansa koko kesän, mutta minä olen vähän huono siinä ja tykkään (oikeasti) kunnollisesta ruuasta, joka on terveellistä ja jonka syömistä ei tarvitse rajoittaa tai miettiä. Elokuun lopussa minä ainakin kaipaan jo kunnon tuhteja uuniruokia, itsetehtyä leipää ja Kölnin himomarttailijan esimerkin mukaisesti säilöntää. Kunnon syysihminen tietty tekee mehuja, suolaa ja kuivattaa, sekä säilöö, mutta minä en ole tehnyt mitään moneen vuoteen ja aion siis olla tyytyväinen pelkkään säilöntään. Sekin on jo mahtava suoritus!
Syksyllä teen kasvissosekeittoa, borssia, sipulikeittoa, pataruokia ja leipää/sämpylöitä. Aamiaiseksi tietysti neljän viljan (Nalle) puuroa suolan ja voisilmän kanssa.

                                                                Syysfäshön

Oli tämäkin kesä...En ole kertaakaan käyttänyt Kreetalta hankkimiani jeesussandaaleja, mutta onneksi ne eivät ikinä mene pois muodista. Ensi kesänä tuntuu sitten mahtavalta laittaa ihan uudet skandaalit jalkaan.

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä käyttää saappaita paljaiden koipien kanssa ja kaivella nahkatakkeja ja huiveja naftaliinista. Haluan aina hirveästi kaikkea ja teen listoja vaatteista, joita kesäksi tarvitsen, mutta päädyn hankkimaan niistä murto-osan. Syksyllä löydän yleensä paljon paremmin kaikkea ja olen paljon innokkaampi etsimäänkin vaatteita. Nyt minulla on yksi hankinta ylitse muiden: tummanharmaat pillifarkut. Kertokaa, oi fäshonistat, mistä saa halvalla ja hyviä. Ja ihan turha sitten suositella mitään nuorisokauppoja, niissä isoimmat koot ovat 28 tuumaa ja minä vaan paisun ja paisun...


                                                             Terveys

Kaura kirjoitti tuossa kilpirauhasjuttuja. Minulla sattuu olemaan sama vaiva, eli kilpirauhasen vajaatoiminta, hypotyreoosi, ja olen syönyt Thyroxinia melkein kahdeksan vuotta. Kahta alle vuoden kestänyttä hyvinvoinnin kautta lukuunottamatta olen kärsinyt koko ajan vajaatoiminnan oireista, vaikka annostuksen pitäisi olla kohdallaan. Eräs ystäväni puhui minulle vuosi sitten Armour Thyroidista ja kehotti menemään lääkärille, mutta ei ollut rahaa ja uskoin, että tulen kuntoon, kunhan olen toipunut vieroituskuurista kunnolla jne. Tosiasia on, että kärsin edelleen samoista oireista, joista pahimpina voin kertoa aloitekyvyn puutteen ja väsymyksen, jatkuvan alakulon, pahan pemssin, äänen käheytymisen, painonnousun ja laihtumisen mahdottomuuden, palelun, kuivan ihon ja hiusten ja kulmakarvojen lähdön. Nyt olen saanut (Aamusivujen ansiosta!) varattua itselleni joulukuuksi ajan lääkärille, joka on erikoistunut kilpirauhasairauksiin ja kirjoittaa mukisematta Armouria. Aion kokeilla sitä rahasta riippumatta, maksoi mitä maksoi(tietenkään toimiva lääke ei ole kela-korvattava), koska haluan itseni takaisin, en halua jäädä tällaiseksi! Minulla on edelleen sellaiset reilu kymmenen kiloa ihannepainooni ja uskon, että elämäni muuttuu parempaan, kunhan saan laihduttua ja kunhan saan energiatasoni ja muutenkin oman itseni takaisin. Kokeilen ainakin.

Jostain syystä en pysty lataamaan kuvia galleriaan. Ei siis kuvakoostetta tällä(kään) kertaa.

-minh-