Minua käytiin nöyryyttämässä tänään. Saatana. En edes puolustautunut kunnolla. Paha mieli jäi koko päiväksi, eniten ehkä itseäni kohtaan, kun en laittanut sitä ämmää poikki ja pinoon, vaikka siihen yleensä pystyn. Tänään en sitten näköjään vain pystynyt.

Olin ottamassa kuormaa vastaan ja purkamassa sitä aamulla, kun n. 15 ala-astelaista kersaa kahden naisen, opettajan, kanssa rynni kauppaan. Opettajat kiljuivat ohjeita, että nyt katsellaan kirjoja ja sitten äänestetään, mitkä kaksi otetaan. Kauppa meni mullin mallin puolessa minuutissa. Kassalla oli jonoa, kun toinen opettajista tuli ja heitti kaavakkeen pöytään ja sanoi, että tähän osoitteeseen lasku, todella tympeästi ja ikävään sävyyn.
Katsoin asiakasrekisteriä, siellä ei ollut ko. koulua kirjattuna. Opettaja sanoi: "Ollaan me ennenkin täältä laskulle ostettu, monta vuotta sitten, meidän pitää nyt mennä." Sanoin, että minun pitää laittaa heidät asiakasrekisteriin ja siinä menee vähän aikaa. Samalla, kun kaivoin kansiota, jossa ohjeet olivat, myin nopeasti pari korttia muille asiakkaille ja tämä ämmä alkoi räkyttää, että heillä on kiire. Samalla huusi oppilaille, jotka riehuivat ja sotkivat täyttä vauhtia kaupassa. Ohjeissa luki, että "tätä ohjetta ei saa käyttää". Perkele. Soitin samantien pomolleni ja pyysin puhelimitse ohjeita koulun rekisteriin laittamiseksi.

Täytin kaavaketta koneeseen ja yritin kysyä tietoja, jotka siihen on pakko laittaa, puhelin korvalla, kun opettaja aloitti karsealla äänellä huutamisen: "Meillä ei ole tässä koko päivää aikaa, mikä tässä nyt on ongelma? Lähetä lasku tähän kouluun ja sillä siisti, meillä ruokatunti odottaa ja muihin kauppoihin pitää mennä, meidän pitää nyt päästä pois täältä. Tämähän on ihan järjetöntä, etukäteen teidän pitää tällaiset asiat hoitaa, onpa törkeää tällainen odotuttaminen..jne"

Pomo yritti neuvoa puhelimessa, kymmenen ihmistä jonotti ja kersat riehuivat, hiki virtasi ja minulla alkoi päreet palaa. Jouduin pidättelemään itseäni, etten olisi huutanut muijalle kurkku suorana, tai pitänyt puhuttelua siitä, minkälaista esimerkkiä hän näytti lapsille, mutta koska jouduin tekemään viittä asiaa yhtäaikaa, aloin täristä ja menin paineeseen. Pomo selosti puhelimessa edelleen ohjeita, minä etsin kansiosta uusia ohjeita ja yritin kysyä opettajalta koulun tietoja kaavakkeeseen samalla, kun hän huusi ja rähjäsi minulle ihan korvan juuressa. Kun ämmä oli ties monennen kerran sanonut " etukäteen teidän pitäisi tällaiset asiat hoitaa", sanoin tärisevällä äänellä, itkuun purskahtamaisillani: "Niin, ehkä teidän olisi todellakin kannattanut soittaa etukäteen ja kertoa, että tulette avaamaan laskutustilin tänään". Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä, koska se vain kiihdytti minua  itseäni enemmän paineeseen ja ämmän silmittömään raivotilaan. Kun sain kaavakkeen täytettyä ja tulostettua (alle viisi minuuttia meni koko tähän show´hun), opettaja kirjoitti raivoten nimensä ja puhelinnumeronsa lähetteeseen(siihen vajaasti täytettyyn) ja repi muovikassit alas telineestä huutaen: "meidän pitää päästä ruokatunnille, uskomatonta toimintaa kyllä tämä, teidän pitää hoitaa etukäteen nämä asiat, soittakaa tähän numeroon ja antakaa ne kirjat mulle JUST NYT, että päästään joskus pois täältä", kun yritin pyytää allekirjoitusta kuittiin(eikö se ole normaalia laskutustapauksissa, ettäö joku kirjoittaa nimensä kuittiin???). Ämmä lähti kahden kirjansa kanssa kävelemään ja pyysin hänet takaisin kuittaamaan. Siinä vaiheessa se näytti siltä, että meinaa repiä silmät päästäni, kirjoitti nimensä, heitti kynän lattialle ja häipyi sekasortoisen laumansa kanssa ulos. Muut ihmiset jonottivat kärsivällisesti, yksi nainen välissä näytti korttia ja jätti tasarahan pöytään.

Kädet tärisivät ihan sairaasti. Olisin voinut tappaa tai saada itkukohtauksen. Se tuntui niin nöyryyttävältä. Kammottavaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä ja vielä ala-asteen opettajalta, joka on vastuussa lapsista ja näyttää esimerkkiä.

Seuraava asiakas oli joku korttimummo, joka oli odottanut hiljaa koko sen muutaman minuutin, minkä se kaavake ja laskutusjuttu vei ja maksaessaan korttejaan taputti minua kädelle sanoen: "Ei se ole koko maailma, älä välitä." Ei olekaan koko maailma, mutta kun minä pidän huolta siitä, että olen kohtelias ja ystävällinen ja toimin mahdollisimman juohevasti siinä kassalla, niin tuollainen tuntuu ihan hirveältä. Tosin olen karseassa pemssissä ja muutenkin itkuherkkä, mutta ei ole kivaa olla yksin jonon edessä ja pidätellä kyyneleitä. Miksen pannut sitä akkaa aisoihin? Mitä minulle tapahtui? Normaalisti sivuutan tuollaiset tai laukaisen jotain sarkastista tai kipakkaa vastaukseksi, mutta nyt olin kuin pikkutyttönä, ihan kauhuissani.

Pomo tuli ennen salillemenoaan käymään ja katsomaan, sainko sen kaavakkeen täytettyä, oli kuullut puhelimessa, miten se opettaja huusi minulle. Hyvää hyvyyttään poikkesi tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Olin vieläkin ihan paskana ja kun välivuorolainen tuli ja päästi minut syömään, mietin koko ruokatunnin sitä juttua ja loppupäivän oli paha mieli.

Nyt himassa, vieläkin itkettää, kun ajattelen sitä aamua, selostin juuri A:lle puhelimessa sen ja miten tänään meni kaikki lääkkeet tuon takia. A. käski soittaa sinne koululle ja valittaa siitä opettajasta. Mitä hyötyä? Toisaalta minulla on sen naisen puhelinnumero ja nimi, voisin ihan vittumaisuuttani soittaa sille ja kertoa, miten se pahoitti mieleni ja miten huonosti käyttäytyi. Jos jaksaisin ja  tuntisin itseni riittävän vahvaksi. Nyt en halua kuin mennä nukkumaan.
 
Välillä haluaisin olla lapsi ja mietin tänäänkin äitiä. Äiti on paras. Äiti aina puolusti, kun olin pieni. Jos joku teki minulle jotain, äiti meni sanomaan tai otti puhelimen kouraan ja selvitti asian. Nyt minun pitää puolustaa itse itseäni ja Lasta, ei ole äidin helmoja, jonne mennä vinkumaan vääryyksiä. Silti oli kauhea ikävä äitiä koko päivän.

-minh-