Sori tuo Meez-sekoilu, nyt ollaan minä ja Kata molemmat Pulttilassa animaatioina. Seuraavaksi väsään A:n, sisarukseni ja Lapsen. Näin sitä katsokaas täytetään niitä tyhjiä aukkoja elämässä. Tietsikan äärellä leikkien.

Todella omituinen päivä, olen juuri tullut kotiin ja korkannut pullon Karhun kolmosolutta. Nukuin puolitoista tuntia aamuyöllä. En viitsi alkaa laskeskelemaan univelkojani, koska en pysty niitä nyt makselemaan, siis miksi turhaan?
Omituista päivässä oli se, että selvisin siitä(hirveä kiire) yhdellä Tramalilla ja kympin pampulalla. Haloo?! Oletteko moista kuulleet? Lisäksi minua on kehuttu niin, että olen täysin pyörällä päästäni. Pakko vähän keulia: kaksi naisasiakasta ja yksi mies sanoivat, että tuoksun tosi hyvälle(palkitsin itseni viikonloppuna Cliniquen Aromatic Elixir-tuoksulla, jota olen käyttänyt vuosia, mutta en yli puoleen vuoteen), yksi mummo kehui turkooseja kynsiäni, yksi vakkari pälpättäjä Kirjallisuus-Täti sanoi, että suosittelen aina mahtavaa kirjallisuutta ja olen paras kirjamyyjä, jonka hän on tavannut. Nuori lävistys-mies etsi keittokirjaa vaimolleen ja sanoi, että tosi hyvää palvelua, samoin kuin vanha pariskunta, jotka etsivät lapsenlapselleen jotain tietokoneopusta. Bonarina kävi lempparimummoni, Kliffaa-mummo. Hän on yli 80, halvaantunut, eikä pysty muuta kuin liikuttamaan paria sormeaan pyörätuolinsa nupilla. Hän tulee aina ja puhuu näin: *värisevä mummoääni* "Paa kuule mulle kymmenen kissakorttia ja fritsut kans messiin. Ota hynät tosta mun pörssistä. Hei tosi kliffaa! Kato, miten södet öögat tolla kissalla on. Joo, paa ne fyrkat sinne  pörssiin jemmaan ja jos vielä laitat mun sormet tohon nupille, ni mä lähen tohon *****-tielle, josta mun fiude tulee hakeen mut. Tosi kliffaa, hei, moimoi!"

Mitä vähemmän nukun, sitä energisemmäksi tulen. Refla- ja pemssihiki haisee, mutta ilmeisesti Clinique peittää kaiken aika hyvin. Tapasin tulevan työkaverini, joka oli ihan mahtis, sekä näin nykyisen pomoni ultraäänikuvat. Aloin melkein itkemään.

Miinuspuolena tulee adhd ja aistimusherkkyys, josta onkin ollut puhetta jo Kauralla ja Satujattarella. Nabaani tuntuu inhottavalle suussa, mutta sitä on pakko syödä, ettei maha menisi niin kuralle. Äänet riipivät päätäni, hajut saavat yökkimään ja vaatteiden materiaalit ahdistavat ja aiheuttavat tuskaisia kohtauksia. Kaatelen kahveja pitkin pöytiä, jahtasin äsken pihalla Martin näköistä kissaa Martin katsoessa tyynesti ikkunasta- sisäpuolelta. Korvissa soi ja pollajukeboksi on täynnä ö-luokan materiaalia(mm. Toni Braxton: Unbreak my heart, joka lisäksi itkettää minua...). Puhun munansaannoksin ja sanon ihan omituisia asioita, vaikka yritän jotain yksinkertaista. Esimerkki: asiakas lähti kassalta ja sanoi "kiitti moi", johon minä: " okei, tavallaan joo". Teen parhaani koko ajan. Niin paljon töitä, etten ehdi miettiä mitään, mutta sählään koko ajan.

Soittivat sitten A-klinikalta ja sain sen hoitsun viikottaisille sessioille. Kuullosti ihan mukavalta, mutta aika nuorelta. Tiistaina ensimmäinen aika. Tämä on tosi tärkeää mulle, koska tarvitsen puhumista ja ammattiapua, mutta psykoterapiahakemushäsmänkäkkärään en jaksa lähteä ja nyt pitää käsitellä nimenomaan päihteitä ja jokapäiväistä elämää, eikä mitään monologeja siitä, kuinka joku sanoi joskus, että poskeni ovat pyöristyneet ja  kuinka haluaisin edelleen tappaa sen ihmisen siitä hyvästä.

Tekisi mieli avautua täällä vähän rakkauselämästäni Purtsin pohdinnan innoittamana, mutta olen luvannut A:lle, etten meidän suhdetta käsittele täällä. Otetaan päivä kerrallaan ja katsotaan, mikä meininki, varovasti. Se on ainoa, mitä voin paljastaa nyt. Haluaisin kirjoittaa existä ja surkeasta ihmissuhdehistoriastani, mutta se tuntuu liian martsalta ja itsesääliseltä, joten ehkä toiste. Kun tulee se martsa-kohtaus. Joka kuitenkin tulee jossain vaiheessa, ehkä jopa ennenkuin osaatte sitä odottaa.

Nyt laitan musiikin huutamaan, Laps lähti yöksi isänsä luo ja minä taas sydän kurkussa katsoin sen pyörälläajoa ja varoittelin ja muistuttelin, mutta ihan juohevasti tuo tuntuu menevän(ja miksei menisi kohta 15-vuotiaalta?). A lepäilee kotonaan, Pojansuikale tulee oluelle myöhemmin ja ilta on minun. Taidan siis ryhtyä Meez-hommiin. Ihme, ettei vetohaluja juuri ole, vaikka petailenkin niitä pollevetoja joululahjaksi itselleni ja hehkuttelen välillä ajatuksella, mutta se on (melko) helppo karistaa pois.

-minh-
P.S. Nyt se rokkinakkula on täällä, ihanitse laitettuna, jopa! Se on vaan jostain syystä sivun alalaidassa, josta sitä ei kukaan näe. Kiitos Tiinalle siitä!